Mitakohan hiljaisuus oikeasti on? Saankohan sita koskaan selville?
Naissa tunnelmissa vietan viimeisen viikkoni Taizessa. Paatin eilen aamulla etta vietan toisen Taize-viikkoni hiljaisuudessa. Kanssani hiljaa ovat kahdeksan muuta tyttoa. Syomme yhdessa, mutta muuten aikaa tulee vietettya paljon yksin. Jokapaivaiset kolme rukoushetkea koko yhteison kanssa pysyvat, eli laulamista ei tarvinnut lopettaa, Taizessa ei koskaan!
Ensimmainen hiljainen paivani on ollut ihana ja uuvuttava. Lahdin ennen kolmea kavelylle ja palasin nyt kolme tuntia myohemmin. Taalla on todella kaunista maastoa! Nyt jalat ja selka ovat kuitenkin vasyneet talsimisesta ja kiipeamisesta. Sain onneksi lainaan kumisaappaat (jotka joku suomalainen on ilmeisesti jattanyt, koska niissa lukee isolla "ruis rock", "the ark" ja "the crash". Ei tainnut ranskalainen sisko tietaa asiaa kun ne mulle ojensi!), koska taalla on juuri lumi sulanut muutaman sadepaivan aikana ja maa on pehmea ja kurainen.
En tieda miten syva taman hiljaisuuden pitaisi olla. On ihanaa kun voi keskittya muuhun kuin puhumiseen. Esimerkiksi kavelemiseen, syomiseen, musiikkiin (kuuntelin Sibeliusta oleskeluhuoneessamme) ja Raamattuun. Luin tanaan psalmia 104 (josta harhauduin myos Jobin loppuun...) ja evankeliumien sukuluetteloita. Mutta en kylla osaa olla hiljaa, jos se tarkoittaa myos paan sisalla. Ei kukaan tietenkaan voi olla taysin hiljaa, mutta mun mieleni ei ole hiljentynyt viela yhtaan. Jos yritan hiljentaa mielta, alkaa vasyttaa. Haluan oppia hiljaisuutta seuraavan viikon aikana. Se on paljon.
Nyt vatsa lakkasi olemasta hiljaa, joten sille pitaa tehda jotain. Hiljaa jatkan matkaani.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hei Taniarakas!
VastaaPoistaIhanaa lukea ajatuksiasi. Mitä kaikkea saatkaan nähdä ja kokea Jumalan kanssa...:)Erityisen upeaa juuri nyt tuo hiljaisuudessa olo ja sen merkitysten syveneminen. Siunausta!
Voi Tania! Ihan mieletöntä lukea sun kirjoituksia! Uskon, että sen lisäksi, että sä itse saat oppia ja kasvaa hurjasti matkasi aikana, sun kirjoitukset liikuttavat varmasti myös meissä monissa lukijoissa palasia ja Jumala tekee sun ja tän blogin kautta työtään! On huippua, että upea seikkailusi on saanut alkaa paikasta, jossa selkeästi etsitään Herran kasvoja. Ah, olen niin iloinen puolestasi. Siu <3
VastaaPoistaVoi rakkaat siskot. Ihanaa kun luette. Toistan samaa, mutta on uskomattoman tarkeaa mulle etta saan jakaa ajatuksia kanssanne ja myos suuri lahja saada sanoja ja rohkaisua teilta. Isa todella kasvattaa lapsiaan. Hyva vaan jos saamme silmamme auki nahdaksemme kaiken se loiston.
VastaaPoistaoi:)kuulostaa mielettömän siistilt!tost vaa tarttuu semmost et jotenki tajuu(saa palasii siit mitä siel tapahtuu). Mut hassuu et on tollane luostarityyppine mesta..ja heinoo samal!(nyt meit veljii on muitki;))
VastaaPoistaAlexilta tämä