Myllerrysta

Taizehen on saapunut 640 ranskalaista partiojohtajaa viikonlopuksi. Tunnelma oli hiukan erilainen iltakirkossa kuin yleensa. Koin eron kuitenkin hyvana. Voi olla etta epatavallisen hyva paiva vaikuttaa vaenpaljouden hyvaksymiseen.

Eilisen ja taman paivan kontrasti on uskomaton. Eilen itkin ja vajosin ja tanaan ylistan ilossa.

Eilen aamulla raamattuopetuksessa tekstina oli Jeesuksen vertaus viinipuusta (Joh. 15:1-17) ja opetuksen valmistanut veli nosti tekstista kolme verbia, PYSYA (remain), LEIKATA (prune) ja TUOTTAA HEDELMAA (bare fruit).

Nuori Argentinalainen veli kuvainnollisti sanaa 'pysya' asettamalla sen vastakohdaksi tv:n kanavaselailulle (joka ilmenee muualla maailmassa enemman kuin Suomessa...). Tyytymattomyys, pinnallisuus, jatkuva uuden janoaminen ja riittamattomyys saavat aikaan kehan, jota seuraa pelkka epavarmuus. Juurtuminen, ja jollain tapaa ajan hukkaaminen, tekisi hyvaa seka meille itselle etta myos suhteillemme. Juurru itseesi, juurru laheisiisi, juurru Kristukseen. Mita etsit? (Jeesuksen kysymys ensimmaisille opetuslapsille) Vastaanota ja heittaydy vastaanotettavaksi. Kristukseen juurtuminen on moniuloitteisin, mutta siihen voisi liittya omien toiveiden ja halujen hyvaksyminen, itsemme hyvaksyminen ja myos rajoittuneisuutemme hyvaksyminen.

Seuraava sana 'leikata' voi olla myos siistia tai raivata, mutta leikata on paras, koska se ei valttamatta koske vain likaa, huonoa ja syntista. Jotta viinikoynnos, tai mika tahansa kasvi (Lottis, tiedan etta hymyilet mun ns. kasvitietavyyttani :)) voisi kasvaa taydessa loistossaan, sita pitaa karsia. Hyvia ja huonoja oksia pitaa leikata, jotta uutta ja pysyvaa voi tulla tilalle. Kivusta huolimatta meita pitaa leikata, hoitaa ja uudelle on raivattava tilaa. Jos lahtisin matkaan rinkka taynna, en saisi ottaa matkalta mukaani mitaan uutta. Tama sana ja ulottuvuus iski ja kovaa.

Kolmas, 'Tuottaa hedelmaa', jai taka-alalle edellisen herattamien ajatusten takia, mutta veli mainitsi ainakin sen etta meidan on usein helpompi vastaanottaa kuin antaa. Toinen asia oli etta tuotamme hedelmaa muille. Etukateen ei voi tietaa kenelle tai mihin saamamme tieto, taito tai muu hedelma menee. Jumalalla on valta vaikuttaa hedelmaan jota tuotamme ja Han maaraa mita varten tama hedelma on tuotettu.

Se siis eilisesta. Tanaan herasin kasvaneena ja koin viela lisapyrahdyksen. Perjantai on Taizessa pitkaperjantain muistopaiva ja myos aluetaapaamisten paiva. Kokoonnuin siis skandinaavien kanssa saksalaisen veli Norbertin luo hetkeksi alkuillasta. Meita oli muutama, kerroimme vahan itsestamme ja siita miksi olemme tulleet Taizeen. Kysyin myos veljelta miksi han oli tullut tanne ja sain aikamoisen vastauksen, josta voin kirjoittaa myohemmin. Nyt kuitenkin haluan kertoa siita mita seurasi kysymykseni jalkeen. Kysymys johti niin syviin ja perustaviin asioihin, etta nuori tanskalainen mies alkoi avautua oman uskonsa epavarmuudesta. Han pysykoon nimettomana, mutta ongelma oli se, ettei han voi olla taysin varma siita, onko kristinusko juuri se totuuksien totuus. Hanen kaipaamansa sataprosenttinen varmuus nostettiin heti poydalle.

Kun on kyse sitoutumisesta, varmuutta ei ole eika sita siis kannata jaada odottamaan. En osaa enaa kertoa mita kaikkia kuvia ja ajatuksia siihen keskusteluun sisaltyi, mutta se mika minut sai ylistamaan oli, etta tiedostin oman suhteeni Jumalaan olevan suhteellisen yksinkertainen ja suora. Tiedan mita haluan, tiedan mita vastaanotan. Sen varmuuden puuttuminen tarkoittaisi taytta tuhoa. Saan myos olla ylpea itsestani, koska sain tilaisuuden auttaa ja puhua, enka jaanyt vain kuuntelemaan. Se, etta olen loytanyt uuden roolin, jollain tavalla vanhemman roolin, antaa todella paljon. Ikuinen alemmuus, tietamattomyys ja nuoruus saa vahan vaistya, edes hetkeksi. Se tuntuu hyvalta.

Alkaa jaako portin taakse kuvittelemaan miten kaunista puutarhassa on, milta siella tuoksuu ja milta tuhannet linnut kuulostavat. Alkaa odottako saapumatonta taydellista hetkea, vaan astukaa sisaan ja nauttikaa.