Englantilainen taiteilija

Heti saapuessani aubergille tapasin siella kanssamajoittujani, englantilaisen taiteilijan. En tieda hanen nimeaan, mutta olen saanut aika hyvan kuvan siita kuka han saattaa olla. Nainen on yli neljankymmenen. Han on intialaissyntyinen, mutta asunut ikansa (tai 40 ensimmaista vuottaan) Englannissa. Han on jo hieman harmaantunut, hoikka, pitka nainen, josta on todella vaikea pitaa. Han on viimeiset kolme kuukautta ollut Marokossa enka ole taysin ymmartanyt miksi. Sen han on kuitenkin hyvin selkeasti ilmaissut, ettei pida kotimaastaan, sen ihmisista tai sosiaalijarjestelmasta ja on lahtenyt karkuun sita kauhua. En tieda missa kaikkialla han on ollut, mutta taysin harhaillen han kiertaa paikasta toiseen.

Nainen koitti taide-esittelynsa jalkeen myyda minulle kuivapastellipiirroksiaan, joissa oli aivan hurjat kiskurihinnat ja ne nayttivat minun 2-luokan tekeleilta (enimmakseen abstraktinomaista maisemaa kevein varein). Han on sivutyokseen koittanut opettaa englantia, mutta on talla hetkella tyoton ja taysin rahaton. Tanaan han ilmeisesti lahtee pummilla junan vessaan piiloutuen Casablancaan. Herra hanta varjelkoon.

Nainen on jaanyt mieleeni, koska hanen tilanteensa on saanut paljon ajattelemaan lahimmaisen rakkautta. Paadyin lopulta maksamaan hanen viimeyon aubergilla seka sinne olleen velan (yhteensa 100 dhr, eli ei paljon), mutta siita jai aika outo olo. Autan mielellani hanta, rahasta ei ole pulaa, mutta hanen elamantyylinsa on niin hukassa, etten tahdo millaan tavalla tukea jatkamaan kohti varmaa tuhoa. Han pyysi rukoilemaan puolestaan, joka oli positiivista, mutta sekin pyynto oli sydantasarkevan lisakommentin siivittama. "I've been leaning towards buddhism though. I've experienced that their prayers usually work a bit better than yours."

Tapasin Jackin tanaan aamupalan merkeissa ja kerroin taiteilijanaisesta. Olin alunperin ajatellut etta han voisi auttaa loytamaan valiaikaisen majoituksen naiselle, mutten kehdannut edes mainita asiasta naiseen hieman syvemmin tutustuneena. Han on nyt siis Herran hallussa. Vaikea on rakastaa avoimesti tietaen etta tanaankin han on vahalla rahallaan ostanut tupakkaa ja lyonyt ihmista, jolle raivostui. Silti tuntuu epareilulta etta mina, jolla on rahaa ja olen turvassa, saan kokea kaikkea hyvaa. Aamupalan paatteeksi Jack kutsui kotiinsa illaksi syomaan ja maksoi myos juuri syodyn aamiaisen. Tapaan siis viidelta hanen kirjailijavaimonsa seka n. 20 muuta vierasta, kaikki seurakunnasta. Joukosta loytyy myos suomalainen perhe. Olin kutsun myota kyyneleissa ja Jack kysyi olenko hyvinkin itsekriittinen kun koen taman nain voimakkaasti. Siihen vain hymahdin ja kavelin aubergille aivot rajahdellen ilosta. Jack tuntuu nakevan aika syvalle taman pikkuhiljaa murenevan pinnan alle.

Englantilaisen taiteilijan suhteen jaan murehtimaan, mutta uskon etta illasta tulee ikimuistoisen loistelias.