Tama pieni maa jalkojen alla...

...taivas suunnaton paalla paan.

Nyt kuulkaas nayttaa silta etten olekaan mihinkaan taalta lahdossa... Siihen on muutama kaytannon syy, joista ensimmainen oli helposti hyvaksyttava ja toinen hieman haasteellisempi sisaistaa.

Olen laittanut passini taas menemaan. Talla kertaa se matkaa vaaralliseen Nigeriaan ilman minua, joten sen sijaan etta rukoilemme kaikki minun selviamiseni puolesta, rukoilkaamme pienen punaisen kirjaseni turvallisen paluun puolesta! On aika naurettavaa etta passini oli ensin takavarikoituna, sitten kaytantoon ja ujouteeni liittyvista syista immigration-toimistolla lahes kolme viikkoa ja nyt saatuani sen vihdoin takaisin, lahetan sen tuota pikaa sotaisan Nigerian valtavaan Lagosiin, joka sattuu olemaan Afrikan suurin kaupunki. Eipa kai auta muu kuin luottaa!

Passi lahti Nigeriaan anomaan uutta viisumia. Passin mukana lahti kiskurisumma rahaa, viimeisen kolmen kuukauden tilitiedot, CV, valokuvat, selvitys edellisista Intiakaynneista ja nykyisen vierailun syy seka kopiot passista ja keltakuumerokotetositteesta ja lentovarauksesta, kaikki kaksin kappalein. Laitoin myos mukaan aika mitaansanomattoman junavarauksen New Delhista Gorakhpuriin, Nepalin rajalle, jonka tulisi todistaa etta jatkan matkaa pois Intiasta. Paluulippua kun minulla ei ole minnekkaan.

Tassa valissa voisin mainita, niille jotka eivat tarkempia matkasuunnitelmia tieda, etta Intian jalkeen menen Nepaliin, sielta Kiinaan ja Pekingista junalla Suomeen.

Olen siis saanut Intian viisumin hankkeille. Hankkiminen tapahtuu valikaden kautta, silla Beninissa ei ole omaa lahetystoa. Lagosin "High Commission" hallitsee koko Lansi-Afrikan Intian viisumeita. Se siis ensimmainen syy tanne Beniniin jaamisesta. Viisumi on valmis 8.4. Olen varannut lennon 11.4. Jos silloin en paase lahtemaan, niin sitten pitaa varmaan palata suoraan kotiin. Tama kommentti pienen pilkahduksen kera, silla ei se varmaan ihan niinkaan mene...
Viisumin hankkiminen olisi siis tosiaan pitanyt tehda jo ennen matkaan lahtoa. Kehotan siis sinua, mahdollinen tuleva matkaaja, hankkimaan viisumisi kotoa kasin, HYVISSA AJOIN, ettei sinun tarvitse pelata talla tavoin missaan. Vaikka tilanne onkin nyt koominen, se ei kylla ole sita koko ajan.

Sen lisaksi etta viisuminhankinta pitaa minut Beninissa, hyvin monimutkaiset kiemurat pitavat minut Mitchaïn perheen luona. Sen myota etten ole itse ymmartanyt taallaolemiseni suurta ihmetta, en ole sinullekaan osannut sita valittaa. Nyt kuitenkin, Parfaitin kanssa jalleen hankalasti juteltuani, ymmarran etta han on asettunut aivan uskomattomaan rooliin minun Beniniin saapumisessani. Se etta tulee maahan viisumitta on mahdotonta. Paitsi etta Afrikassa mahdoton ei tarkoita samaa kuin Euroopassa. Parfait on ollut hurjan suurissa asemissa olevien ihmisten kanssa yhteydessa ennen tanne saapumistani.

Kun kerroin hanelle Marokossa, ettei viisuimia saa taalta ilman virallista kutsukirjetta, han anoi erikoisen luvan, taysin epavirallisesti, minun tanne paasemistani varten. Kun han kirjoitti minulle etta voin tulla tanne ilman viisumia, hankkia sen taalta, kuulosti ihmeelliselta, mutta varmistettuani hanelta etta voin todella tehda nain, lahdin varaamallani lennolla ja kohtasin kaikki ne vaikeudet, joista kirjoitin. Parfaitin mukaan ongelmana sina yona oli, etten ollut lahettanyt sahkopostikuittausta saapumisestani. Ilmeisesti, jos kuittini olisi saapunut hanelle ennen yota, mitaan ongelmia kentalla ei olisi ilmennyt. En tieda onko tama totta vai samanlaista Afrikkalaista "jarjettomyytta" kuin minua pelottaneessa poliisimiehessa oli. Kuitenkin syy on sysatty minulle, joka jo tarpeeksi syyttelee itseaan.

Silloin en viela ymmartanyt kuka tama minua auttanut toinen mies lentokentalla oli, mutta nyt olen saanut aavistuksen hanen asemastaan. Parfait, kutsumalla minut kotiinsa "l'office de la maire" -kirjeella, on nyt virallisesti sitoutunut vastuuseen minusta taalla ollessani, joka rajoittaa vapauttani huikeasti. Jos tahtoisin lahtea hanen kodistaan, hanen tulisi tietaa tarkalleen missa asun tai matkustan. Virallisissa papereissa mina olen hanen vieraanaan "lahetystyontekijana" ja jos joku tulee hanelta kyselemaan minusta, eika han osaa vastata kysymyksiin, hanet passitetaan vankilaan.

Tata kaikkea minun on edelleen todella vaikea ymmartaa, edes kuultuani sen Parfaitin suusta juuri nain sanoen, saati sitten kun olin autuaan tietamaton. Jossain keskustelussamme Parfait ihmetteli miksen ole kysynyt hanelta saapumisyosta. Luulin asian ratkenneen, enka mitenkaan pystynyt kuvitteleaan etta han on todella saanut mahdottoman mahdolliseksi nain koukeroisin menetelmin, joiden myota han tosiaan on taydellisessa vastuussa minusta taalla. Miten voin osata kysya? Han on hyvin hammentynyt kiittamattomyydestani.

Nyt, vaikka Parfait on sanonut etta olen edelleen tervetullut asumaan hanen kodissaan, minusta tuntuu etta olen valtava taakka ja etta olen aiheuttanut hurjasti ongelmia Parfaitille. Hanella on hyva asema maassaan, enka todellakaan tahdo asettaa hanta vaaraan! Olisin vain paljon onnellisempi jos han ei olisi ottanut tata vasuuta minusta, vaan olisimme vain rehellisesti ja karsivallisesti hankkineet viisumin Marokosta. Minulle olisi ollut ihanaa olla Kaisan, Petrin ja lasten luona pitempaan. Turha on ajatella nain, mutta on todella vaikea pidatella jossitteluja. Olen oikeasti asettanut ihmisen vaaraan, taysin tietamattani. Totta kai vastuu on koko ajan ollut hanella, mutta on tassa aika mahdoton olla ottamatta yhtaan syyllisyytta.

Tilanne olisi todennakoisesti aisoissa jos olisin todella lahetystyontekija, jolle on selkeaa etta kun Afrikkaan tullaan vapaaehtoistoihin, se tarkoittaa evankeliointia. Jos mina olisin mita Parfait odotti ja toimisin paattavaisen ja aktiivisen toimintasuunnitelman mukaan hanen tyonsa rinnalla, kaikki olisi hyvin. JOS JOS JOS. Enta nyt? On liian monimutkaista lahtea hotelliin ja raportoida olemisestani Parfaitille. On mahdotonta lahtea Togoon Jean-Philippen vieraaksi ilman passia. Togon poistuessa mahdollisuuksista, olin aidosti helpottunut. Puolituttu Afrikkalainen mies tasta sopasta viela puuttuisikin!

Nyt ilmeisesti jaan siis Soméen, Anne-Marien, Rifatin, Priscillen, Procon, Prynellen ja hra Mitchaïn luo. Koitan sopeutua heidan elamaansa loytamalla tekemista ja iloa. Benin jaa siis jalkojeni alle viela reiluksi kolmeksi viikoksi. Katsotaan mita tasta kaikesta tulee. Kauhulla ja kiitoksella jatkan olemistani.

Sinua siunaten, Tania