Karhunpoika sairastaa

Saalia en ehka kaipaa, mutta rukouksianne kylla. Ihmeellinen sairaskokonaisuus on tavoittanut heikon kehoni. Vatsa ei hyvaksy mitaan, edes suolalitkua tai sokerimaitoa joita on minulle juotettu. Selka on ottanut pahakseen lattialla istumisen ja aiheuttaa lakkaamatonta kipua, jota sarkylaake ei tahdo ottaa hoitaakseen. Niskakin on niin jumissa etta paahan sateilee hyvin epamukavia kipusaikeita. Mista tama kaikki kipu oikein tulee???

Eilen kahdeksalta kaperryin kahden valtavan takin alle, pashminahuivi selan ympari kaarittyna ja villahuivi markien hiusten lammikkeena. Varisin todella pitkaan ja olin varma etta nyt on kunnolla kuumetta. (Josta nousee heti pelko malariasta.) Yon mittaan herailin vuorotellen lisaamaan ja vahentamaan lampokerroksia. Nyt ei ole enaa kuumeinen olo, mutta mittari nayttaa 37,8. Yolla olin myos pyortya vessaan. Pontoton, kynnyksellinen ja ahdas kylpyhuone olisi saanut pahaa jalkea aikaan jos en olisi ehtinyt makuulle ajoissa. Onneksi elama on jo opettanut milta tuntuu pyortyminen ja sita edeltavat vaiheet.

Jos tama menee paljon pahemmaksi, nyt sentaan pysyn tajuissani ja pystyn jopa kirjoittamaan ja ajattelemaan, on sairaalaan lahdettava. Sellainen reissu ei todellakaan kiinnosta. Tosin olisi huimaa olla ambulanssissa tuolla autottomilla teilla.

---

Lastenkodilta kaksi vanhinta poikaa juuri raahasivat valtavan rinkkani tanne kilometrin paahan sijaitsevaan sairasmajaani (Rubinan huone). "What happened?" he sanoivat. Olen nyt siis saanut laakkeeni, kuumemittarini ja kaiken keinotekoisesti paranemista edistavan luokseni. Eikohan tama tasta kohta kohene.

Kiitos jalleen kerran tarkeista viesteistanne. Tuntuu ihanalta saada niita. Oma olo koki eheytysta eilen luettuani pitkaan Efesolaiskirjetta. Sen voimin on hyva elaa. Mielta silti painaa tieto siita etta siella kotonakin on vaikeaa, hatkahdyttavan monella. Mika ihme karsimysvaihe meilla kaikilla on menossa? (Anteeksi niille joiden elama hymyilee, se on suuri kiitoksen aihe!)

Tassa teille vakevaa Sanaa.

Kuolemasta elämään
Jumala on tehnyt eläviksi teidät, jotka olitte kuolleita rikkomustenne ja syntienne tähden. Ennen te elitte niiden vallassa tämän maailman menon mukaan, totellen avaruuden henkivaltojen hallitsijaa, sitä henkeä, joka yhä vaikuttaa tottelemattomissa ihmisissä. Heidän joukossaan mekin kaikki ennen elimme noudattaen oman luontomme haluja ja tehden niin kuin ruumiimme ja mielemme tahtoivat, ja näin olimme luonnostamme vihan alaisia niin kuin kaikki muutkin. Jumalan laupeus on kuitenkin niin runsas ja hän rakasti meitä niin suuresti, että hän teki meidät, rikkomustemme tähden kuolleet, eläviksi Kristuksen kanssa. Armosta teidät on pelastettu.

Jumala herätti meidät yhdessä Kristuksen Jeesuksen kanssa ja antoi meillekin paikan taivaassa osoittaakseen kaikille tuleville aikakausille, kuinka äärettömän runsas on hänen armonsa ja kuinka suuri hänen hyvyytensä, kun hän antoi meille Kristuksen Jeesuksen. Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä. Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.


Kristus, kirkon yhdistäjä
Muistakaa, että te olitte synnyltänne vierasheimoisia, ympärileikkaamattomia -- niinhän teitä nimittävät ne, joita ihmisten tekemän leikkauksen vuoksi sanotaan ympärileikatuiksi. Siihen aikaan te elitte ilman Kristusta, Israelin kansan ulkopuolella ja osattomina liitoista ja niiden lupauksista, olitte maailmassa vailla toivoa ja vailla Jumalaa. Mutta nyt Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa, hänen veressään, tuonut lähelleen teidät, jotka ennen olitte kaukana hänestä. Kristus on meidän rauhamme. Hän on tehnyt nämä kaksi ihmisryhmää yhdeksi ja kuolemallaan hajottanut niitä erottaneen vihollisuuden muurin. Hän on kumonnut lain käskyineen ja säädöksineen, jotta hän omassa itsessään loisi nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, ja näin hän on tehnyt rauhan.

Ristillä kuollessaan hän omassa ruumiissaan sai aikaan sovinnon Jumalan ja näiden molempien välille ja teki näin lopun vihollisuudesta. Hän tuli julistamaan rauhaa teille, jotka olitte kaukana, ja rauhaa niille, jotka olivat lähellä. Hän on avannut meille molemmille pääsyn Isän luo yhden ja saman Hengen johdattamina. Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät. Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus. Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi, ja hän liittää teidätkin Hengellään rakennuskivinä Jumalan asumukseen. (Ef. 2)

Ja hieman myohemmin:

Tämän vuoksi minä polvistun Isän eteen, hänen, jonka asemaa jokainen isän ja lapsen suhde taivaassa ja maan päällä kuvastaa. Rukoilen, että hän sanomattomassa kirkkaudessaan hengellään vahvistaisi ja voimistaisi teidän sisäistä olemustanne. Näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte, ja rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja. Silloin te kykenette yhdessä kaikkien pyhien kanssa käsittämään kaiken leveyden, pituuden, korkeuden ja syvyyden, ja voitte tajuta Kristuksen rakkauden, joka ylittää kaiken tiedon. Niin Jumalan koko täyteys valtaa teidät.

Jumalalle, joka meissä vaikuttavalla voimallaan kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella, olkoon ylistys seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja ikuisesti. Aamen. (Ef. 3:14-21)