Mao-osoitus

Vappu, se herattaa ajatuksia. Vappu on myos herattanyt suuren mielenosoituksen Maolaisten toimesta. Maolaiset ovat Nepalissa hieman huonomaineinen poliittinen joukko ja heita on nyt kokoontunut Kathmanduhun 600 000-miljoona. En ole osoituksesta nahnyt enka omilla korvillani kuullut mitaan, joten kovin rajahdykselliseksi se ei ole viela muodostunut. Eika Maoliikkeet tietenkaan ole yksipuolisesti huonoja. Tiedan asiasta vain hippusen, mutta mikaan ei ole koskaan mustavalkoista. Heilla on varmasti syyta valittaa. Rukoilen vain etteivat he vahingoita ketaan. Rukoilkaa tekin.

Eilen istuin tyttojen kanssa pihalla ja aloimme jutelle heidan perheistaan. Kun juttuun paastaan, he kylla innoissaan (paremmalla englannilla kuin tiesin) kertovat sisaristaan, kuolleista ja elavista, aideistaan, isistaan, tadeistaan, isovanhemmistaan, mista tahansa. Kaikkien aiti on kuollut, Kirstilta kuulin etta aidsiin. Joillain on viela isa elossa ja usean sisaria asuu sukulaisilla. Sisarpareja on meilla kodissakin. Bijay ja Rashila, Binita (a) ja Raj Kumar seka Phurpa ja pikku-Resma. Muita ovat toinen Binita, Rameshja Sangita. Phurpan ja Resman pikkususko, kuusikuinen pienokainen saapuu kesakuussa. Vauva tuo varmasti iloa entisestaan tahan valoisaan kotiin. Voin kuvitella kuinka isot tytot saavat sydamensa tayteen huolenpitoa.

Tanaaamuna herasin yllattaviis aaniin omasta kerroksestani (talo on valtava, 2-kerroksessa vanhukset, kolmosessa lapset ja viidennessa mina). Yleensa siella ei liiku kukaan. Kun sain puettua ja menin ulos, vastassa oli valtava rappustenpesuoperaatio. Tytot olivat taydessa touhussa, letkusta suihkusi vetta, yksi harjasi puroa alempiin kerroksiin ja kaksi muuta tulivat rattien kanssa perassa. Pojat alhaalla vain pelasivat. Kello oli kuusi :). Taalla minua ei haittaa herata aikaisin, silla aamut ovat niin kauniita. Olin silti hieman hakeltynyt.

Eilen kavin nepalijumalanpalveluksessa. Se oli tupaten taynna. Istuimme matoilla aivan vierivieressa. Sain ehtoollisen. Tanaan olin englanninkielisessa palveluksessa. Siella tuli ikava liturgiaa. On jollain tavoin tunkkainen olo ja kunnon kaava tekisi hyvaa! Saarna sai tosin ajattelemaan. Lapsista ja heidan tuomasta rauhastaan huolimatta mieli tekee uhkarohkeita seikkailujaan edelleen. Valilla ihan heikottaa. Rukoilisitko etta Suomeen palatessani Jumala avaisi mahdollisuuksia turvalliseen kasittelyyn. Etta siihen liittyva tukijoukko ja hyva ymparisto loytyisi. Ja etta olisin vihdoin valmis ja rohkea yrittamaan. Tuntuu etta samat teemat nousevat joka maassa esille, mutta peraannyn aina kun koen ettei ymparisto salli avautumistani. Jos turva ei loydy kotoa, en tieda mita teen.

Muumikirjani on loppunut ja janoan lisaa. Pitaa kayda Kirstin toimistolla koluamassa. Indonesiasta kertova lahetystarina ei veda mitenkaan vertoja!

Vastaukseksi kommenttiin: Lastenkotia johtaa keski-ikainen mies (keskimmaisen poikansa menettanyt) ja aivan uskomaton "mama". Heidan toimesta paikka pyorii kaytannossa. Suomen lahetysseura muistaakseni tukee taloudellisesti. En kuitenkaan takaa muistiani. Kirstilla on nappinsa niin monessa eri asiassa. Syksylla koti tayttaa 7 vuotta.

Nyt olen taas istunut tarpeeksi. Patanin kirkko antoi mahdollisuuden ilmaiseen nettiin, josta olen hyvin kiitollinen, mutta ei tassa koko paivaa kehtaa loisia. Nyt on ollut sahkopostirintamalla hiukan hiljaista. Laita ihmeessa kuulumisia...