No nyt olen paassyt matkan tunnelmaan! Junamatka Granadaan oli upea! Ensin Bacelonasta Valencian kautta (meren rantaa) sisamaahan Linaresiin, jossa vaihdoin pieneen yksivaunuiseen Granada-junaan, joka sokkeloi vuorien lapi. Ah kauneus. Harmitti oikein kun yo laski, enka nahnyt Granadaan saapumista ja vuorilta poistumista, en ole edes varma poistuinko vuorilta... Huomenna naen mihin olen tullut.
Granadan juna-asemalla minua oli vastassa Pedro. Han on ensimmainen "kontaktini", jonka sain sahkopostikyselyni kautta. Pedro on naimisissa suomalaisen Pirkon kanssa ja tekee taalla Etela-Espanjassa evankeliointia avun muodossa. En viela taysin tieda mita kaikkea se apu sisaltaa ja kuinka laajaa se on, mutta eikohan kuvio ala pikkuhiljaa minullekin valjeta. Pedro ajoi minut Granadan keskustan ulkopuolelle suomalais-englantilaisen pariskunnan ja heidan pienen Samuel-poikansa kotiin. Yovyn taalla ensimmaisen yoni. Huomenna aamulla kahdeksan aikaan Pedro hakee minut jalleen ja siirrymme Granadasta kaakkoon, Almeriaan, jonne asetun auttamaan ruoka- ja vaatejakelussa. Kerron siita sitten kun tiedan enemman, nimittain Almeriaan meneminen tuli vahan yllatyksena.
Olen todella iloinen taalla olemisesta. Sain ihanan iltapalan pitkan ruuattoman paivan paatteeksi ja kohta paasen lampimien peitteiden alle nukkumaan. Espanjalaiset kodit eivat ole talvea varten varustettuja ja taalla on nyt sydantalvi, Granada kylmimmillaan. Sisalla on n. 15 astetta. Minusta oli ihanaa saada paasta nain tervetulleeksi toivotettua ulkoisesti vilpoiseen, mutta sydameltaan lampimaan Kotiin. Samuelin vauvakielella puhelu ja lelujen esitteleminen sai minut kotiutumaan hetkessa. Toivottavasti paasen taalla viela kaymaan joskus.
Huominen tuo tullessaan niin paljon, etta nyt menen unten maille ja sanon Jeesus myota. Kiitos kun olet rukoillut. Minua kannetaan vaarojen ylapuolella, tunnen sen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti