Puhumattomana opetuslapsena

Voi tata oppimisen tahtia! Almeria on jannittava enka tieda mista aloittaa. Alusta ilmeisesti.

Pedro toi minut tanne keskiviikkona. Ajoimme tanne reilut kaksi tuntia, ensin Granadasta etelaan rannikolle ja siita rantaa pitkin Almeriaan. Matka oli upea! Valimeri aaltoineen, kielekkeet rannoilla (joiden paalla tiet usein kulkivat) ja vuoret. Niita on niin paljon. Matkalla ajoimme suuren vihannes- "kasvimaan" lapi. Hehtaareittain valkoisella muovilla paalystettyja valtavia ristikoita (ei esteettisin rantanakyma, mutta ilmeisesti tuottoisa). Niiden lapi ajaminen kesti n. puoli tuntia. Nyt tiedan mista Suomeen tuodaan tomaattia, paprikaa ja kurkkua!

Saapuessa Almeriaan haimme ensin kymmenisen laatikollista (ajoimme valtavaa pakettiautoa) vihanneksia jaettavaksi kirpputorille (katutasoinen autotalli, jonne on tuotu vaatteita jaettavaksi). Siella meita odottikin jo paljon naisia, jotka olivat kuulleet vihanneksista ja ne katosivat viidessa minuutissa. Kirpputorilla kay enimmakseen arabinaisia, koyhien perheiden aiteja, mutta espanjalaisia ns. mustalaisia myos. Vihannesten viemisen jalkeen Pedro vei minut asunnolle, jossa nyt asun. Matkalla (kavellessa pienia sokkeloisia mukulakatuja) han esitteli paikallisia luotettavia ihmisia mm. rautakaupasta, ruokakaupasta, kahvilasta ja karkkikaupasta. Nyt jos tulee jokin ongelma, tiedan kenen puoleen voin kaantya. En tosin tieda mita sanon, koska kielimuuri on valtava. "Hola" ja "Hasta luego" alkavat jo sujua, mutta enimmakseen tyydyn vain hymyilemiseen ja poskisuudelmiin. Taizéssa alkanut hiljaisuus jatkuu siis :).

Asunto sijaitsee samalla alueella kuin kirpputorikin. Kadut ovat todellisia sokkeloita, mutta tunnelma on mahtava! Pikkukaupat, pyykit parvekkeilla, aamun tori ja ihmisten ystavallisyys ymparoivat minut kuin siunaus. Tama vanha kaupunki oli aikoinaan taysin arabien asuttamaa ja heita on taalla edelleen paljon. Arabit ovat ilmeisesti enimmakseen Marokosta muuttaneita, mutta harva silti puhuu ranskaa. Taalta loytyy myos entinen juutalaiskortteli ja asun aivan sen lahella. Asunto on pienella kadulla, jonka seinaan on maalattu suuri risti (joka nayttaa aika vanhalta). Koti on taas loytynyt. Asunnossa minulla on oma huone (iso sanky, paljon peittoja ja vaatekomero) mutta keittion, vessan ja olohuoneen jaan paikallisen Anan ja hanen 5-vuotiaan tyttaren kanssa. Naen heita harvoin koska rytmimme ovat niin erilaiset. Maanantaina tanne saapuu toinen suomalainen, Mari, joka tulee myos asumaan meidan kanssa. Odotan jo hanen saapumistaan!

Heti keskiviikkona Pedro ja mina soimme arabinaisen Hajiban perheen (Hajiba ja nelja suht aikuista lasta) kotona. Sukelsin suoraan arabitapoihin marokkolaisen ruuan ja sen syomisperinteiden myota. Se oli ihanaa! Aivan ensimmaisen haukkauksen soin vasemmalla kadella, mutta sen jalkeen olen osannut valita kateni varovaisemmin. Ja ruoka on maistunut (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta). Hajibasta kerron lisaa erikseen. Hanesta on paljon sanottavaa!

Keskiviikkoiltana Pedro, Paco, Hajiban poika Tsofi ja mina ajoimme Almerian uudempaan kaupunginosaan, jossa on vuokrattu varastotila taynna ruokaa. Pedro naytti miten ruokakassi pakataan ja ryhdyimme tyohon. Vihreaan kassiin laitetaan riisia, jauhoja, sokeria, kaksi pussia pastaa (spagettia, couscousia, makaronia tai nuudeleita) ja juustoa. Tata ketjua jatkoimme iltaan asti, jonka jalkeen olin aivan uupunut. Asunnolle paastessa peseydyin ja kaaduin sankyyn nukahtaen heti. Seuraavana paivana pakkaaminen jatkui, talla kertaa isompiin sakkeihin, joihin laitettiin keskiviikkona pakattujen kassien lisaksi kuusi litraa maitoa, kaksi litraa mehua, litra kaakaota ja kinuskikastiketta seka laatikollinen kekseja. Pakkasimme kunnes tila loppui. Ensi viikolla alkaa jakaminen. Tama on siis tyoni taalla. Yksinkertaista, fyysista ja oikein sopivaa.

Pedro palasi eilen Granadaan jattaen minut tanne lepaamaan muutamaksi paivaksi ennen jakamisen aloittamista. Hajiba toivotti minut tervetulleeksi kotiinsa syomaan joka paiva ja sen kutsun myota olen saanut kokea todella paljon! Olen aivan sanaton kaikesta siita hyvyydesta jota olen saanut vastaanottaa. Ja kaikki tama lahes ilman puhetta. Pedro on pyytanyt rukoilla pelastusta naiden ihmisten puolesta ja sen teen. On kamalaa ajatella etta Hajiba ja hanen upeat lapsensa ovat matkalla kuolemaan. Rukoilkaa Hajiban puolesta!

Nettiaika alkaa loppua, mutta uskon etta paasen kirjoittamaan nyt paljon useammin. Huomenna kerron Hajibasta, hanen hymystaan ja ruuanlaitostaan. Tanaan on viela tiedossa seurakuntanuorten illanvietto, jonne Paco vie minut kuudelta. Vahan jannittaa, mutta enkohan selvia. Voisin huomenna koittaa laittaa tanne muutamia kuvia, katsotaan onnistuuko. Olen Almeriassa ainakin viela ensi viikon. Sitten toivon etta maanantaina tai tiistaina paasen jatkamaan Marokkoon. Riippuu hiukan Pedrosta, rukoillaan etta onnistuu. Elama taalla on arvaamatonta ja jannittavaa. Arabian osaaminen auttaisi paljon :)! Rukoilkaa paljon. Nyt on kaikki hyvin, mutta huomisesta ei koskaan tieda.

Hasta luego amigos!