Salut!
Ah vihdoin saan purkaa... Tietokoneen penkki on kylma ja olo on kipea, nettiaikaa on liian vahan ja kerrottavaa liikaa, mutta tassa olen ja siita hyvin kiitollinen.
Perjantaina lahdin Turusta iltalaivalla Tukholmaan. Saattojoukkoni lahdettya paasin jo pian laivaan. Haahuilin aluksi, mutta loysin lopulta yosijani: "istumasalonki", jonka valitsin hytin sijasta. Se oli pieni, n. 30 paikan koppi, joka tuntui junan vaunulta. Juna vain kellui jaalautoilla. Salongissani totesin, etta hyvien korvatulppien hankkiminen oli viisasta. Sain nimittain nukutta laivassa, joka oli palvelunsa lopettaneita varusmiehia taynna. Ruotsinkielisia kaiken lisaksi. Aamulla yksi heista arvokkaana astui nukkuvaan salonkiimme ja sopersi taytta kurkkua jonkun lauseen, josta en saanut mitaan selvaa. Siina vaiheessa olin vain kiitollinen etta oli aika nousta ja etta sain herata siihen etta olin nukkunut.
Tukholmasta juna vei Koopenhaminaan, jossa kommelsin vahan. Ensin vaaralla asemalla pois, sitten tuulessa harhailu kahvilaa etsien ja lopuksi tyhma jumittuminen asemalle, jossa outo mies koitti viittoa kahville. Loysin loputa oikean aseman seuraavalla junalla, paasin lampimaan Andersen-kahvilaan ja kieltaydyin voimakkaasti paatani puistellen oudon miehen tarjouksesta. Tyhma jumittuminen, eli makuupussissa istuminen sairaan kylmassa asemahallissa jai korjaamatta, mutta vatsa oli liian kipea vasymyksesta enempaan harhailuun.
Koopenhaminasta lahti vihdoin illalla, viiden tunnin odottelun jalkeen, yojuna Kolniin. Ennen Kolniin paasyani jouduin vaihtamaan ylimaaraiseen junaan, joka saapui kaksi tuntia myohassa. Pariisin juna oli siihen mennessa jo lahtenyt ja jouduin hankkimaan uuden yhteyden, ensin Pariisiin ja sitten Maconiin. Nyt olen onneksi perilla Taizessa. Eilen illalla saavuin...
Kommelluksia junissa oli paljon enemman, mutta nyt aikarajani nayttaa kahta minuuttia, joten jaa teksti patkaksi ja suunnittelemattomaksi. Taizesta jatkaessa paasen toivottavasti paremmin nettiin. Taalla jaa kirjoittelu niukaksi.
Siu rakkaat!
Ah vihdoin saan purkaa... Tietokoneen penkki on kylma ja olo on kipea, nettiaikaa on liian vahan ja kerrottavaa liikaa, mutta tassa olen ja siita hyvin kiitollinen.
Perjantaina lahdin Turusta iltalaivalla Tukholmaan. Saattojoukkoni lahdettya paasin jo pian laivaan. Haahuilin aluksi, mutta loysin lopulta yosijani: "istumasalonki", jonka valitsin hytin sijasta. Se oli pieni, n. 30 paikan koppi, joka tuntui junan vaunulta. Juna vain kellui jaalautoilla. Salongissani totesin, etta hyvien korvatulppien hankkiminen oli viisasta. Sain nimittain nukutta laivassa, joka oli palvelunsa lopettaneita varusmiehia taynna. Ruotsinkielisia kaiken lisaksi. Aamulla yksi heista arvokkaana astui nukkuvaan salonkiimme ja sopersi taytta kurkkua jonkun lauseen, josta en saanut mitaan selvaa. Siina vaiheessa olin vain kiitollinen etta oli aika nousta ja etta sain herata siihen etta olin nukkunut.
Tukholmasta juna vei Koopenhaminaan, jossa kommelsin vahan. Ensin vaaralla asemalla pois, sitten tuulessa harhailu kahvilaa etsien ja lopuksi tyhma jumittuminen asemalle, jossa outo mies koitti viittoa kahville. Loysin loputa oikean aseman seuraavalla junalla, paasin lampimaan Andersen-kahvilaan ja kieltaydyin voimakkaasti paatani puistellen oudon miehen tarjouksesta. Tyhma jumittuminen, eli makuupussissa istuminen sairaan kylmassa asemahallissa jai korjaamatta, mutta vatsa oli liian kipea vasymyksesta enempaan harhailuun.
Koopenhaminasta lahti vihdoin illalla, viiden tunnin odottelun jalkeen, yojuna Kolniin. Ennen Kolniin paasyani jouduin vaihtamaan ylimaaraiseen junaan, joka saapui kaksi tuntia myohassa. Pariisin juna oli siihen mennessa jo lahtenyt ja jouduin hankkimaan uuden yhteyden, ensin Pariisiin ja sitten Maconiin. Nyt olen onneksi perilla Taizessa. Eilen illalla saavuin...
Kommelluksia junissa oli paljon enemman, mutta nyt aikarajani nayttaa kahta minuuttia, joten jaa teksti patkaksi ja suunnittelemattomaksi. Taizesta jatkaessa paasen toivottavasti paremmin nettiin. Taalla jaa kirjoittelu niukaksi.
Siu rakkaat!
Pahoittelen kaikkien ruotsinkielisten reserviläisten puolesta. :)
VastaaPoista~Robert