Tanaan en meinannut paasta asunnostani kun pesin pyykkia, enka tajunnut jattaa tarpeeksi vaatteita pesematta ulos lahtemista varten. Lahetin Pedrolle viestin etta ilmoittaa Hajiballe etten paase syomaan tanaan, mutta vastaukseksi tuli, etta he tulevat hakemaan sinua vaatteiden kanssa!! Naima, joka puhuu vahan englantia, saapui pussihousujen, lampiman paidan ja vaaleanpunaisen arabimekon kanssa. Olin omaksi helpotuksekseni jo kyhannyt paalleni jotain ylijaamaa: muutaman mekon ja oranssit uudet sukkani :). Vaaleanpunainen arabimekko sai jaada kassiin. Vedin housut mekkoni alle ja jatin pyykkini kuivumaan (linko ei toiminut, joten jouduin puristamaan ylimaaraiset vedet koneellisesta vaatteita ja tajusin lopulta virittaa sahkopatterilliseen huoneeseeni pyykkinarun, jolla vaatteeni nyt roikkuvat. (Naky on mainio.) ja lahdin matkaan.
Hajiballe paastessa kokosimme porukalla ruuan kattiloissa mukaan ja siirryimme toiseen kotiin syomaan. Taas taman miestaan surevan espanjalaisnaisen perheen luo. Nainen on edelleen samoissa valkoisissa vaatteissa ja tanaan ensimmaista kertaa nain hanen itkevan vahan. En osaa oikein suhtautua taman perheen suruun. He jo kolmatta kertaa pyysivat Hajibaa valmistamaan saman aterian. Hajiba, joka on hyvin vasynyt rankasta ruokajakelusta (jossa han on paavastuussa papereista) ja jatkuvasta ruuanlaitosta, palasi kotiin aivan kuolleena. Minun empatiaa surevaa perhetta kohtaan ei ollenkaan lisaa se, etta he syovat niin itsekkaasti, etteivat huomaa Hajiban perheen vetaytyvan lautaselta jo muutaman lusikallisen jalkeen. Tanaankin nuorin tytar, Hajar lammitti kotona itselleen riisilautasellisen jaatyaan aterialta nalkaiseksi. Ja sama tytto oli se, joka toisen kodissa korjasi poydan ja lakaisi lattian ennen omaan kotiinsa lahtemista.
Taalla alan pikkuhiljaa nahda tata epatasa-arvoa, epakunnioitusta ja huomaamattomuutta, jonka parissa Hajiba perheineen taalla asuu. Mutta eipa Hajibankaan perhe ole taydellinen. Juoruilu on naisille tassakin perheessa hyvin yleista. Tanaankin aterialta kotiin palattuamme naiset naureskelivat ahneesti syoneille oikein pilkkaavin elein ja naytelmin. Mutta kukapa mina olen nain virheita osoittelemaan. En liittynyt eilen ruokajakeluun, koska olin edellisella kerralla vain kritisoinut kaikkia jakajia ja saajia, heidan itsekkyyttaan, ahneuttaan ja halinaansa. Taalla on niin helppo nahda kaikki tahrat kun niita on niin paljon.
Toisaalta hyvaa on myos paljon. Pedro sanoi etta on aivan ainutlaatuista etta Hajiba on ottanut minut niin lahelleen. Han on minulle "mama-Hajiba". Usein arabit ovat yli kaiken epaluottavia. Hajiban hyvaksynnasta saan olla hyvin kiitollinen! Tama perhe on tullut todella tarkeaksi minulle! Pari iltaa sitten kavelin kotiin myohaan istuttuani iltaa Hajiban luona. Itkin ja rukoilin heidan perheelleen pelastusta. En voi hyvaksya sita, etta tama tapaaminen voi jaada viimeiseksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti