sataa sataa ropisee

Virkistava sade toivotti mut tervetulleeksi kadulle tanaaamuna. Poly on poissa ja hengittaminen kerrankin raikasta. Minuun poly ei ole vaikuttanut pahasti, Mari sen sijaan parskii taalla lakkaamatta, raukka. Mari ja Pedro saapuvat tanaan illalla Granadasta. Se tarkoittaa tyota.

En tehnyt mitaan erikoista loppuviikosta. Paitsi eilen leivoin piirakan Hajiban perheelle ja taksi paivaksi toivottiin uusintaa. Tuntui mukavalta. Piirakan leipominen ei ollut taysin yksinkertaista. Ainekset loytyivat suht helposti, paitsi kananmunien kohdalla oli kysyttava myyjalta ja kun kanaimitaatio ei toiminut, tajusin katsoa jauhopussin takana loytyneesta ohjeesta: "huevo".

Ennen leivonnan alkua taytyi metsastaa vuoka. Olin jo luovuttanut Anan keittiossa leipomisen uunin toimimattomuuden myota, joten Hajiban luona alkoi metsastys. Lopulta kaappeja tarpeeksi pengottuamme Hajar lahti kiertamaan naapureita. Mina silla valin aloitin Marin tarkan katseen alla. Voi suli vaarallisesti liedella hyvin nopeasti ja mittaa ei loytynyt, joten nappituntumalla mentiin. Hajarin palatessa tyhjin kasin, pyysin tyttoja vahtimaan sulavaa suklaata ja lahdin juoksemalla asunnolleni, jonka keittion kaapissa olin nahnyt vuoan. Olin jattanyt sen ottamatta koska se oli ensinnakin liian suuri ja toiseksi se oli todella vastenmielisen nakoisessa kunnossa. Nyt se naytti kuitenkin olevan ainoa vaihtoehto.

Palastin vuoka kainalossa aivan punaisena. Suklaa oli sulanut ja poydalla minua odotti kaunis (vahan likainen) pyorea, oikean kokoinen piirakkavuoka. Jes. Seuraavaksi sekoitin loput aineet taikinaan, rasvasin ja jauhosin vuoan ja kaadoin taikinan siihen. Sitten kysyin uunista. Odota hetki -ele tuli vastaukseksi. Pian ulko-ovi kay ja Mari (Hajiban keskimmainen tytar) kavelee keittioon aivan kamalannakoinen siirrettava pikku-uuni sylissaan. Siihen oli siis tyydyttava. Uunin lampeneminen oli kovin hidasta ja tytot hoputtivat jatkuvasti jo laittamaan piirakan uuniin. Toistuen pudistin paatani ja ilmaisin ettei uuni ollut viela valmis. Lopulta luovutin itsekin malttamattomana ja tyonsin piirakan uuniin.

Lopulta piirakasta tuli hyvanmakuinen. Ulkonako oli mita oli. Reunat paloivat vahan ja piirakka paistui vinoon vinksallaan olevan pellin takia, mutta kylla se kaikille maistui. Ihaninta oli etta sain itse haarata jotain siina keittiossa. Hajiba oli vahan kipea, joten eikohan leipominen osunut oikein hyvalle paivalle. Katsotaan leivonko tanaan lisaa. Ja tassa tama kaunis uuni.