mita minulta oikein tahdotaan?

Eilen illalla olin mennyt jo nukkumaan kun kuulin kaytavasta nimeani huudettavan ja nousin katsomaan mista oli kyse. Olin saanut jo muutaman tunnin nukuttua ja olin hieman hammentynyt siita oliko aamu vai ilta. Generaattorin surinasta paattelin etta ilta oli edelleen kyseessa. Parfait pyysi minua istumaan ulos asetetulle tuolille. Han ja Anne-Marie istuivat retkisangylla edessani. Tiesin etta nyt oli aika jutella.

Parfait pahoitteli myohaista ajankohtaa, mutta sanoi etta oli vaimonsa kanssa rukoillessa kokenut etta nyt piti puhua aisat selviksi. Han kertoi pitkaan siita miten hanen elamansa tarkoitus on seurata Jeesusta ja etta hanen perheensa on sitoutunut Jumalan palvelemiseen ja rukoukseen. Tasta asetelmasta mina lahdin "selittamaan" itseani. Tuntui alyttoman pahalta. Parfait kyseli kysymyksia saadakseen minua puhumaan (joista olin kiitollinen), mutta aina vastattuani han kertoi itsestaan, perheestaan ja vahvasta suhteestaan Jumalaan. Kysymykset, kuten minkalainen on suhteeni Jumalaan, miten olen tullut uskoon, mita tahdon Jumalalta ja miten paljon itse annan Hanelle, tykittivat suoraan sisimpaani ja saivat voimaan pahoin.

Parfait painotti kerta toisensa jalkeen miten kristitylle on olennaista olla avoin. Vastasin kysymyksiin suuresta pelostani huolimatta ja koitin pidatella kyyneleita. Sanoin myos etta minun on hyvin epamukavaa olla tassa tilanteessa ja etta minusta vahvasti tuntui silta etten riita hanelle ihmisena, kristittyna tai Jumalan lapsena. Nyt olen kuitenkin aivan hajalla illan jalkeen. Se loppui siihen etta Parfait kysyi minulta mita tahdon Jumalan antavan minulle. Han tahtoi rukoilla puolestani. Aiheeksi annoin (aika vastahakoisena tassa vaiheessa) lukkojen avautumisen. Parfait pyysi tarkennusta ja annoin hanelle muutaman esimerkin. Lopulta han paatyi rukoilemaan minulle voimaa antaa anteeksi lahimmaisilleni, vaikken ollut aihetta tuonut esille. Sanoin ettei tama ollut sita mita pyysin, mutta han vastasi etta Jumala toi taman aiheen hanelle.

Nyt olen itkenyt itseni uneen ja jatkanut samaa tahtia paivalla. Jos jaan ollenkaan ajattelemaan aihetta, murrun aivan taysin. Harmikseni en ole uskaltanut nayttaa pelkoani ja epatoivoani Parfaitille. Parfait on hyvin vahva ihminen, jonka suhde Jumalaan nayttaa ulkoa pain jarkkymattomalta. Hanen ainoa tehtava elamassaan on tulla Jeesuksen kaltaiseksi ja hanen palvelemistaan ajaa tahto oman veljensa pelastumisesta. Hanen vaimonsa ja lapsensa rukoilevat lakkaamatta. Tassa asetelmassa en voi muuta kuin ruoskia itseani syytoksilla. Olen vahapatoinen, vaaranlainen, royhkea, liian sulkeutuva, syytteleva ja anteeksiantamaton. Tahdon lahtea taalta pois, mutta pelkaan etta toimin Jumalan tahtoa vastaan. En osaa arvioida onko tama kaikki Herran suurta suunnitelmaa saada minut yksinomaan Hanen omakseen vai onko tama yhden perheen painostusta muuttaa minua heidan kaltaisikseen.

Parfaitin elamantyyli kuulostaa upealta! Han on todella Jumalan palvelija ja rakastaa Hanta kaikessa. Hanen tahtonsa siunata minua ja rukoilla puolestani on hieno asia, mutta miksi minusta tuntuu niin pahalta? Se etta Jumala kasvattaa minua, opettaa mika on hyvaa ja mika pahaa, on kuin Narnian tarinoissa lohikaarmeelta ihon luomista, kivuliasta, mutta tarpeellista. Onko kuitenkaan valttamatonta etta kaikki tama tapahtuu maassa, jossa ei puhuta kieltani, jossa vallitsee minulle tuntemattomat tavat ja perinteet, miehen kautta, joka pelottaa minua ja ilman minkaanlaista lahitukiverkkoa? Onko Jumala todella heittanyt minut eramaahan koeteltavaksi?

Olen taysin epatoivoinen. Rukoilen ja rukoilen, mutta korvissani soi lausahdus "european prayer is different from biblical prayer". Parfait on tykittanyt mieleni tayteen aiheita syyttaa itseani. Silti en aio tuomita hanta, silla voi hyvin olla etta minun on nain paha olla juuri siksi etta minussa on niin paljon pahaa, jonka on vaistyttava. Jumala rakastaa minua juuri sina mika olen. Pojan ruumis ja veri ovat minun puolestani annettu ja vuodatettu. Mita mina annan Jumalalle? Luulenko vain etta elamani on hanen? Valehtelenko? En enaa ollenkaan tieda mita vastata itselleni, saati sitten Parfaitille!

Suomalaisena elan yksilon valtakunnassa. Omaisuuteni ja menestykseni nousee arvoon tahtomattani. Jos Benin ja Parfait ovat elamassani korjatakseen minua, niin en tieda onko minulla rohkeutta vastaanottaa apua. Olen niin yksin. Koen Jumalan rakkautta ja Hanen ikuisen lasnaolonsa, mutta pelkaan sita mita Han mahdollisesti odottaa minulta. Pelkaan sita etten tieda mita tehda. Juoksenko pakoon heti viisumin saatua vai purenko hammasta ja antaudun murrettavaksi? ANNA MINULLE VASTAUS!

Nama ajatukset ovat hyvin avoimia ja jos tahdot vastata, antaa tukea tai neuvoa, pyydan etta lahetat sen sahkopostiini. Herra sinua varjelkoon.