Hyvaa huomenta Suomi

Pikaisesti pieni viesti, silla kohta taytyy menna hyvastelemaan lapset ennen heidan koulun alkua. Kello on 7.30.

Koulussa kaynti oli hauska kokemus. Sadat samalta nayttavat lapset kysyvat jokainen pera peraan nimeani ja maatani, useat toistamiseen. Kavin kuudella oppitunnilla ja valissa oli kaksi taukoa. Samana iltana paasin Rubinan perheen kokoontumiseen (aidin puolen sukua) ja iloitsin paljon. Illalla odottelimme kyyditsijoita ja sain todeta etta taman perheen naisten naurussa on jotain upeaa. Rubinan aidin naurusta mainitsinkin jo, mutta nyt sain kuulla hanen aidin (taalla kodissa asuva isoaiti on isan aiti, tama jarjestely on perinteinen) ja siskon nauravan myos. Uskomatonta. Olen myos vapautunut (etenkin iltamyohaan) kommunikoimaan englantitaidottomien (kuten Rubinan aiti ja hanen vanhempi siskonsa ja aiti) kanssa ja se tuottaa paljon iloa kaikille. Eleeni ovat aika omaperaisia...

Eilen olin viimeisilla turistiostoksilla Rubina kintereillani. Han oli yllattynyt hyvista tinkimisistani. Siina olen kylla kehittynyt huomattavasti. Tekniikkana huumori on ehdottomasti paras, silla siten ei loukkaa ketaan, varsinkaan itseaan. Paivan vietin lastenkodilla ja leikimme ulkoleikkeja laksyjen jalkeen. Lapset keksivat etta pitaa viimeista kertaa viela vahan leikkia ja kylla leikittiin. Jain illalliselle (ihana viimeinen lattiaillallinen). Soin niin hitaasti etta jain viimeiseksi lasten puolelle ja vastassani istui 7 jaljellejaanytta mummoa. Hetki oli ihana.

Aivan viimeiseksi menin iltahartauteen, jossa Phurpa ensin istui sylissani (todella pieni kymmenvuotias) ja halusi oppia Minulta englantia, nain han painotti. Rubina opetti hanta myos anelemaan tanne jaamista ja sain yopymiskutsun lasten huoneeseen. Ihanin hetki oli lopussa kun Tulsi, paikan pitaja, kiitti minua ja sain itsekin sanoa (Rubinan tulkkaamana) muutaman sanan. En ole sanallisesti pystynyt ilmaisemaan kiitollisuuttani ennen tuota hetkea ja se oli kylla tarkea hetki, meille kaikille. Lopuksi koko porukka rukoili puolestani. Mieletonta!

Sahkokatkojen myota tama jaa nyt mahdollisesti viimeiseksi tekstiksi taalta matkan paalta. Kotoa sitten seuraavaksi. Rukoilkaa lentojeni puolesta, ja erityisesti odottelujen. Lahden taalta 14.40 tanaan ja saavun Suomeen huomenna 13.30. Matka kestaa reilusti yli 24 tuntia aikaerojen myota. Joudun odottamaan Delhissa 10 tuntia ja Moskovassa 6. Ah lentomatkustuksen riemu. Tuleepahan ainakin kentta tutuksi. Jannittaa vahan, mutta koitan pidatella viimeista Finnairin lentoa varten kaikkein pahimman kuohun. Sitten saan jo rajahtaa.