Lattialle nukahtanut isoaiti ja muita tarinoita

Olen muutaman paivan seurannut Rubinan huoneen ikkunasta auringon laskiessa vastapaisen pukuliikkeen perheen toimintaa. (En ole siis koskaan tavannut ketaan heista eika Rubinakaan tunne heita, sattuvat vain pyorittamaan pukuliiketta tuossa minun katseeni alla.) Erityisesti perheen pikkutytto on saanut minut naurahtelemaan ikkunalla, jopa niin etta satunnainen kadulla kavija on huomannut. Arviolta alle kaksi vuotias tuittupaa tekee mita tahansa. Ensimmaisena katseluiltana han toistaen, vasten aitinsa tahtoa juoksi vesilatakolle ja valkoisella nenaliinallaan otti vetta ja alkoi pesta porroisia hiuksiaan ja kasvojaan. Eilen han vaati isoveljeaan nostamaan hanetkin isan moottoripyoralle seikkailemaan. Siina ha kaksi kiipeilivat ja mielikuvitelmissaan ajelivat pitkin serpentiinikatuja. Tytto usein nousi seisomaan keulalle mutta tarrautui sitten tukasti veljeensa (ehka 8v.) pelatessaan pudota. Itkut ja naurut olen nahnyt ja saanut piirtaa jalleen uusia muistoja tahan pursuvaan mieleeni.

Olen ollut nyt todella vahan lastenkodilla. Satunnaisesti vain kaymassa. Silti olen saanut seurata "vanhuksen elamaa". Rubinan isoaiti on 66-vuotias, mutta suomalaisittain han nayttaa kahdeksankymppiselta. Han on uskomaton! Puhuu todella harvoin ja nukahtelee jokapaikkaan. Tanaankin haltioissani katselin kun toinen nuokkui lattialla jalat ristissa. Ensin han kaatuu vasemmalle, hatkahtaa hereille ja sitten kallistuu toiselle puolelle. Tata jatkuu siihen asti kunnes Rubina tulee naurullaan herattamaan tilanteen. Tama perhe on muutenkin aivan mainio. Rubinan aiti on todella sydamellinen, rakastan hanen hymyaan. Isa on pieni mies, joka ei paljoa minulle pukahda (kumpikaan vanhemmista ei osaa englantia). Rubinan vanhempi sisko asuu Dallasissa ja veli Lontoossa, joten han on nyt ainut kotona elava lapsi. Sitten on tama nuokkuva isoaiti.

Perhe (eli koko suku) ovat tulleet uskoon kolmetoista vuotta sitten jonkun (en nyt muista kenen) ihmeparantumisen myota. Rubina oli silloin 4, joten han on kaytannossa aina ollut kristitty, mutta muilla on vahva hinduelama taustalla. Kiehtovaa, osaisivatpa kertoa menneisyydestaan minulle. On ihailtavaa kuinka perhe iltasin kokoontuu Rubinan huoneen lattialle viettamaan iltahartautta. He laulavat nepalilaisesta laulukirjasta ja rukoilevat. Joskus luetaan jokin raamatunjae. Heilta voi oppia paljon. Perheen huolenpito (vaikka sita vahan valitinkin kehnossa mielen- ja terveydentilassani) on uskomaton kiitosaihe. Rubina keittaa minulle ketjussa teeta, juoksee kadulle ostamaan kekseja, banaaneja tai vesipulloja. Hanen aitinsa kyselee aina vointiani ja kukaan ei nayta narkastyvan minun makoiluani ja passiivisuuttani. Nyt tuntuu ihanalta kun jaksan osoittaa edes vahan kiitollisuuttani.

Voi kuinka kaikki onkaan niin paljon paremmin kun ei ole kipea. En koskaan sairastaessa ymmarra kuinka mutaan se minut vetaa. Olen kylla kunnon nainen kun noin paa rahmassa mennaan viikkotolkulla kun ei tahdo keho yhteistyohon. Herralle kiitos etta mudasta noustaan ja rahmat pyyhitaan huolella kaikki pois.

Siunausta!