yollinen kutkuttava seikkailu

Nepal nukkuu ja mina napytan. Tassa maassa ei taida olla yhtakaan kukkujaa. Hieman ahdistava ajatus. Tahdoin kirjoittaa heraamisestani 'voi koira', mutta olenkin onnellinen kukkumistarpeestani. Se on nimittain hyvin romanttista. Ikava kotiin on jo niin suuri, etta kahdelta yolla hatkahdan hereille ja alan mielessani itsetuhoisesti kuvitella sita hetkea kun kohtaan teidat taas. Taytyy hieman tarkentaa. Itsetuhoisesti kuvittelen ja kipeasti kaipaan sita hetkea kun astun autosta ulos ja seison Vivamossa.

Pyorin tuossa sangyssa puolisen tuntia ja sitten rohkaistuin yokirjoitteluun, yllatyksekseni ensimmaista kertaa koko matkalla. Koirat haukkuvat lakkaamatonta (karmeaa) sinfoniaansa tuolla ulkona ja mina vaarannan puolestanne vereni tullessani tanne hyttysverkon ulkopuolelle. Silti, tata onnellisempi en ole ollut aikoihin. Alkupyorinnoissani, kun viela yritin saada unta, ahdistuin Rubinasta ja hanen tunkeutumisestaan 'minun puolelleni'. Suomalainen - anna mulle tilaa - ahdistus. Iso sanky ei vain ole tarpeeksi iso, varsinkaan jos toinen kutittelee epamukavasti ties mihin. Ihana tytto tuo Rubina (kayttaisin paaadjektiivina herttaista), mutta ei tarvitse aivan likelle tulla, sangyssa ainakaan. No niin enkohan tasta ole nyt tarpeeksi kettuillut.

Vivamo. Raamattukylaperheeni, voi rakkaat, saatte minut valvomaan! Naen uskomattomia unia ja heratessani (valimaininta; litistin juuri upean aanettomasti hyttysen ilmassa) jaisin koko loppuyoksi katselemaan sita kaunista patkaa mielessani, sita jossa mina saan taas olla luonanne.

En tieda onko minulla lukijoita jotka eivat tieda Raamattukylasta mitaan, mutta se on teatteriyhteiso, josta on minulle ja monelle muulle tullut tarkein seurakuntayhteys. Se on monivivahteinen ja elava perhe, jonka parissa on onnellinen (kaikissa hajoiluissaan). Nyt Kaisan ja Petrin ja lasten sinne meneminen (ennen minua...) sai varmaan taman tunteen nousemaan niin valtaisaksi etta lopulta herasin. Minulle tama on suurta. En tiennyt kuinka paljon rakastan raamattukylaperhettani. (En tahtoisi sivuttaa tassa tekstissa teita jotka ette ole viela loytaneet Vivamoon, tulkaahan pian niin ollaan kaikki yhta.) Rakkaus sen kun kasvakoon ja syventykoon, mina hyppaan auliisti tahan virtaan.

Nyt joku herasi ja naki minut, mitahan tama joku minusta ja kukunnastani ajattelee?

Ehka on viisasta palata tuonne pyorittamaan patkaa paassa ja sitten joskus aikanaan hymyssa suin jalleen nukahtamaan. Kun palaan 20.5 (13.30) ja menen Paraisille, saan auton kayttoon. Tie on siis avoinna, enkohan mina sinne Vivamoon kohta jo ilmesty. Ja eikohan jonkun viereen paase yhdeksi varasyoksi nukkumaankin. Raamattukyla, sydameni pakahtuu ikavasta!