Kulttuurisokki

On pakko kuitata viela nopeasti tasta illasta ennen kuin menen nukkumaan. Saan vahan ajatuksia ulos. Paco (ika tuntematon, nayttaa nelikymppiselta) haki minut kuudelta ja vei naapurikaupunkiin seurakunnan tilaisuuteen. Pam - vastassa oli tavallisia espanjalaisia ylistamassa alyttoman aanekkaan bandin johdattamana. Seurakunta oli ilmeisesti helluntailainen. Koko illan istuin vakavana ja koitin saada selkoa opetuksesta, johon sain tulkin. Tulkkinani toimi Lontoossa asunut latinalais-amerikkalaisverinen mies, joka ei osannut tarkkaan sanoa mista oli kotoisin (epamaarainen persoona muutenkin).

Illan jalkeen menimme isolla porukalla ostoskeskukseen syomaan (tai he menivat, koska Burger King ei kuulu ruokavaihtoehtoihini) ja jouduin pitkasta aikaa sosiaaliseen paineeseen olla iloinen ja pirtea. Se tuntui kamalalta. Yhtakkia olin ihmisten seurassa, jotka keskittyivat hauskanpitoon, ulkonakoon ja small talkiin. Annoin itsestani varmaan uskomattoman yrmean kuvan! En jaksanut hymyilla, koska en missaan nimessa tahtonut olla siella ostoskeskuksessa. En jaksanut jutelle, koska vain yksi ymmarsi minua (ja tama yksi oli hieman eri maailmasta kuin mina, nain kiltisti sanottuna) ja energiaa ei ollut alkaa kysya kysymyksia tulkin kautta, kysymyksia, joiden vastauksia en kuitenkaan muistaisi myohemmin. Joten odotin kunnes lahdimme (minun takiani aikaisin), istua kokotin autossa hiljaa, enka maininnut etta se mihin minut jatettiin, oli vaara paikka, ja kavelin tahan purkamaan.

Olipa outo kokemus. Muslimien kanssa elaminen tuntuu hyvalta ja kotoisalta, mutta kristittyjen seura tuntuu ahdistavalta ja teennaiselta. Herra auta ymmartamaan ja rakastamaan kaikkia taalla, seka muslimeja etta tiukkoihin farkkuihin pukeutuvia, kovaan aaneen Sinua ylistavia nuoria. Auta ymmartamaan.