anteeksipyynto ja ajatuksia

En voi sanoa matkan tylsistyneen, mutta se on huomattavasti hidastunut. Myos ajatusten tasolla, joka on ihanaa! Olen kuitenkin pahoillani etten ole pitkaan aikaan saanut kirjoitettua. Muutaman kerran kun olen yrittanyt, se on tuntunut niin vakinaiselta etta jatin kesken. Sanottavaa on toki koko ajan, mutta jollain tavoin Beninissa olon rankka aloitus veti aika kuiville kaikin tavoin. Olen nyt vasta jotenkuten tervehtynyt sairaudestani. Valilla vatsa edelleen kiukuttelee, etenkin aamuisin, joka ei ole hyva lahtokohta paivan "onnistumiselle". Olen saanut kuitenkin muutaman retken tehtya, joka on ollut mukavaa.

Ensimmaiseksi menin Ganviéhen, joka on vesikyla Cotonousta puolisen tuntia mereen. Siella oli todella kaunista, mutta paallimmaiseksi oloksi jai vadatys. En paassyt tavalliseen matkustajaveneeseen, joilla paikalliset sinne kulkevat, vaan jouduin maksamaan (liikaa) ennen rantaan paasemista ja jouduin olemaan suuressa, noin kolmenkymmenen hengen moottoroidussa puuveneessa yksin kuskini ja oppaani (jota en halunnut) ja hanen poikansa kanssa. Sovimme alunperin etta vaikka puolitoista tuntia oli yleisin vierailuaika, voisin olla siella niin kauan kuin haluan. Pouolitoista tuntia kierreltya oppaani alkoi hatistella lahtemaan. Olin myymalassa siina vaiheessa, joten olin aika hammentynyt heidan paatoksestaan saada minut juuri silla hetkella liikkeelle. Ja sopimuksemme ei pitanyt paikkaansa. Sain kuitenkin otettua kivoja kuvia sielta, keppien paalla olevista majoista ja kelluvista markkinoista. Ganviéssa kaikki tapahtuu vedessa. Se on aika kiehtovaa.

Seuraavana paivana lahdin Samin tuttujen kanssa Possotomèen. Alunperin matkaan oli lahdossa iso autollinen, mutta meita oli lopulta vain kolme. Mina, sveitsilainen Patrick ja amerikkalais-puolalais-bulgarialainen Marie astuimme aamulla puskataksiin ja kiidimme polyssa ensin Coméen, josta jatkoimme zem-mopoilla Possotomèen. Kaupunki on tunnettu vesilaitoksesta ja ekoturismista ja meidan ohjelmamme siella oli pyoraily. Pyorailimme nelisen tuntia ympari Possotomèa ja sita ymparoivia kylia. Nain ensimmaista kertaa voodooseen liittyvia patsaita ja oraakkeleita, paasin muutamaan kylakotiin ja nautin todella paljon. Paloin vahan ja olin aivan uupunut paivan paatteksi, mutta kivaa oli.

Sunnuntaiaamuna lahdin Ouidah nimiseen kaupunkiin. Se oli ennen orjakaupan keskus ja nykyaan rannalla sijaitsee unesco-patsas. Paikka oli aika tylsa, eika nahtavaa ollut kovasti (Beninilaiset eivat oikein osaa hyodyntaa turismia), mutta ranskalainen mies joka minut sinne oli kutsunut (tormattyamme Ganviéssa) oli paras matkaseura, jonka voi kuvitella. Tama 41-vuotias valokuvaaja aloitti uransa kameramiehena Hollywoodissa ja ennen pitkaikaisen matkustamisen aloittamista han opiskeli taloustieteita New Yorkissa ja toimi alalla Lontoossa muutaman vuoden. Taman lisaksi han oli hyvin periksiantamaton saamaan minua puhumaan ja keskustelimme vaikka mista. Han on agnostikko, mutta hyvin kunnioittaen kuuli ja kyseli uskostani. Han on matkustamisensa aikana oppinut spontaanin matkaseuran hankkimisen ja olen kiitollinen etta sain olla Beninin loyto.

Palasin eilen illalla reissusta ja menin suoraan nukkumaan. Kolme reissukohdetta perakkain oli aikamoinen urakka. Nyt pidan muutaman paivan lepotauon ja loppuviikosta jatkan seikkailuja. Harmikseni ranskalainen jatkaa matkaansa huomenna, joten yksin on mentava ja koettava loput. Viikonloppuna voi paasta Samin kautta joillekkin matkoille.

Paljon mielenkiintoista kirjoitettavaa ei siis ole. Leponi on ollut ihanaa sangyssa makoilua, musiikin kuuntelemista ja ylijaaneiden ajatusten pyorittelya. Ehka jotain yksityiskohtaisempaa myohemmin. Nyt ei vielakaan maistu kirjoittaminen kunnolla. Toivottavasti ei kuitenkaan koko blogi levahda tamanlaiseen sanomattomaan kirjoitukseen. Levossa jatkan. Ole siunattu.